Eilen lähdin ratsastamaan maastoon Nifulla. Poni oli jo alussa tosi pirteä. Mentiin käyntiä polulla, kunnes joku ruskea eläin liikkui metsässä. Nisse jäykistyi ja pysähtyi pää korkealla. Yritin rauhotella sitä, mutta hetken päästä se alkoi vapista. Otin nopeasti ohjat pois kaulalta, laitoin ne ristiin ja takaisin kaulalle. Sen jälkeen olin just tulossa pois selästä, kun poni teki äkilisen loikan ja mätkähdin maahan. Kerkesin nähdä sen verran ennenkuin kömmin ylös, että poni lähti laukkaamaan eri suuntaan kuin missä talli on. Lähdin seuraamaan sitä, koska pelkäsin, että poni menee tielle joka ei ollut kaukana.
Kun näin ponin, se seisoi paikallaan. Rauhottelin sitä ja kävelin eteenpäin. Noin 10 metrin päässä se alkoi viskellä päätään ja hölkki poispäin. Lähin juoksee, niin poni lähti laukalla pois. Kun kävelin, se hiljensi käyntiin ja sillee jatkettiin seuraavaan tienhaaraan. Siinä pelkäsin, että poni lähtee suoraan, mutta onneksi se kääntyi tallin suuntaan. Ite en ollut käynyt ikinä sillä polulla, joten en lähtenyt seuraamaan ponia, joka katos laukalla metsään.
Kävelin takasin tippumispaikalle ja samalla soitin tallille, että ilmottaa jos Nisse tulee sinne. Kävin istumaan kivelle, joka oli putoamispaikan vieressä. Siinä sitten ajattelin, että kumpa mulla olis niin hyvä suhde poniin, että se tulisi luokse, kun viheltää tai kutsuu.
Istuin hetken hiljaa ja sitten päätin kokeilla: vihelsin ja kutuin Nifua. Mitään ei kuulunut. Mutta hetken päästä näin metsässä jotain vaaleaa, Nifu laukkasi minua kohti! Sanoin sille prrr koko ajan. Ajattelin -- toivoin ettei mene mun ohi. Onneksi se laukkasi pää pystyssä ihan mun eteen ja pysähtyi laukasta siihen. Olin ihan pökertynyt. Silitin ekana ponia ja kehuin, sitten lähdin taluttamaan sitä talliin päin. Nisse vaan viskeli päätään ja halus juosta. Tais poniherra tykätä pienestä seikailusta. Onneksi olin kerennyt laittaa ohjat ristiin kaulalle, niin ei ollut sotkeutunut niihin. Tätä en kyllä unohda ihan heti.
